Internet-sensuuri jakaa mielipiteitä laajalti. Se on hyvä asia viranomaisten ehkäistessä asioita kuten lapsiporno, terrorismi ja rasismi sekä muut laittomaksi lueteltavat asiat. Vastakohtana toimii taas esimerkiksi Kiinassa ja varsinkin Pohjois-Koreassa oleva valtaa pitävä sensuuri, joka on jo haitallista kansalaisille. Kyseisissä maissia mielipidekirjoitukset ja -kolumnit ynnä muut vastaavat tekstit ovat vahvasti kielletty. Myös maiden hallitusta sekä johtoa kritisoivat ja arvostelevat sivustot ovat sensuroitu, siten ettei kansalaisilla ole mitään mahdollisuutta tietää ulkomaailman kuvaa itsestään. Mistä kaikenlainen sensuuri siis johtuu ja on saanut alkunsa? Tämänkertaisessa tekstissäni punnitsen sensuurin arvoja puolin ja toisin, sekä yritän parhaani mukaan myös tuoda julki mahdollisimman usean eri mielipiteen asiaan, mahdollisimman neutraalisti ja konservatiivisesti.
Suomessa Internetin valvontaa tehdään viiden eri lakipykälän nojalla, ja sillä tähdätään kaikenlaisen laittoman aineiston totaaliseen estämiseen sekä ennen pitkää lopulliseen poistamiseen. Viranomaiset ovat jakaneet vastuuta myös yksityisille sivustoille (blogit yms.) joiden ylläpitäjän / ylläpitäjien vastuulla on poistaa kaikki ilmenevät laittomuudet sivustoiltaan, esimerkiksi keskustelualueista ja foorumeista. Muissa maissa, kuten esimerkiksi Ruotsin lainsäädännöissä sivujen ylläpitäjät luetaan vastuullisiksi sivustoillaan joko itse tai muiden toimesta julkaistusta materiaalista. Kyseistä mallia on moitittu kontrolloivaksi ja liian hankalaksi seurata, mutta suurin osa ko. maan väestöstä puoltaa lakia, sen ehkäistessä laittoman toiminnan leviämistä. Usein kritisoidaan sitä että vastuut Internetin sisällöstä ovat aivan liian epäselvät, eikä lakien noudattamatta jättämisestä yksinkertaisesti rankaista riittävällä volyymilla, kun laittomuuksista kiinnijäämisen uhka on mitätön.
Kaikista suurin länsimainen sensuurin aihe on lapsiporno. Kaikenlainen lapsipornoa sisältävä materiaali on laitonta, ja sen levittäminen sekä hallussapito on lainvastaista. Keskusrikospoliisi pitää hallussaan salaista nimipalvelinpohjaista listaa, jossa on eritelty ulkomaiset, kiellettyä materiaalia sisältävät sivustot, jotka toistaiseksi ovat pystyssä, mutta sensuroitu suomalaisilta hakukoneilta. Jotkut hallituksen jäsenet ovat vaatineet poliisien soluttautumista Internetiin eri sivustoille ja eri yhteisöihin, ja ovat vaatineet myös nettipokerin sensurointia. Suomen hallitus kuitenkin vakuuttaa, että toistaiseksi lapsiporno on ainoa aihe josta salaiset estolistat on tehty. Useita suomalaisia operaattoreita on myös oikeuden päätöksellä määrätty estämään kaikenlainen liikenne tekijänoikeuksia rikkovien piraattisivustojen kanssa.
Nettisensuuri saa osakseen paheksuntaa myös sen takia, että sivustoja sensuroimalla eivät viranomaiset ikinä tule poistamaan varsinaista ongelmaa. Asiasta on kirjoitettu lukuisia artikkeleita, kolumneja sekä mielipidekirjoituksia niin Internetissä kuin lehdissäkin, joiden mukaan suodatuslistojen salaus on typerää, sillä tällöin jää epäselväksi onko myös täysin laillisia sivustoja sensuroitu, ja että kun yhtä pahaa sensuroidaan, tulee tämä johtamaan kierteeseen jossa lopulta sensuurin kohteeksi joutuvat myös lailliset ja mitättömät asiat. Ongelmakohdaksi on myös mainittu se että viranomaisten ei ole määrä ilmoittaa sensuurin kohteelle sen sensuroinnista.
Esimerkiksi Kiinassa on hyväksytty Internetin sensuurilaki, jonka nojalla maan viranomaiset ovat muun muassa sensuroineet pääsyn wikipediaan useita kertoja. Yhteyksien tarjoajat ovat myös pakon edessä joutuneet noudattamaan lainalaista määräystä ja sensuroimaan myös asiallista sekä laillista sisältöä ylläpitävät sivustot. Asioista udellessa valtio tai sen viranomaiset eivät ole paljastaneet yhtäkään syytä sivustojen, kuten wikipedian, totaaliseen sensuroimiseen. Tutkijat ovat olettaneet tämän kuitenkin johtuvan siitä että Kiinan johto ei halua kansalaisten näkevän valtionsa huonompia tai heikompia puolia lainkaan, jolloin hallituksen asema ei ole millään tavalla uhattuna. Vielä radikaalimpana esimerkkinä kerrottakoon Pohjois-Koreasta, joka vuotaneiden tietojen mukaan on estänyt pääsyn lähes joka ikiselle mahdolliselle nettisivulle, jättäen muutaman jäljelle jäävän sivuston sekaan esimerkiksi uutissivustoja, joiden kyseenalainen sisältö on keksittyä, ja joka mustamaalaa muuta maailmaa Pohjois-Korealaisten silmissä.
Kuten varmasti huomaatte, sensuurissa on hyviä ja huonoja puolia. Hyvässä tapauksessa sensuuria käytetään laittomuuksien ehkäisemiseen kaikkien yhteisen hyvän puolesta, ja pahimmassa tapauksessa sitä käytetään kansalaisten ylimaalliseen, tarpeettomaan kontrolloimiseen.